“Kaikesta huomaa sen, että kirjoittaja tuntee läpikotaisin saaristolaiselämän, kirjallisuustieteen sisällöt ja (elämän)filosofiat nyansseineen. Meretojan luontokuvaus ei ole vain tarkkaa, vaan se yhdistyy monin säikein kaunokirjallisiin ja filosofisiin sekä elämänkatsomuksellisiin elementteihin. […] Kaiken kaikkiaan Hanna Meretojan Elotulet on suurenmoinen romaani. Se on valtavan inspiroiva, elämää ja ihmisyyttä sen moninaisissa valoissaan ja varjoissaan ylistävä kertomus, eräänlainen oodi elämälle ja rakkaudelle. Jokaisen, joka pohtii myös luonnon ja ihmisen elämää sekä niiden välistä suhdetta, tulisi lukea tämä kirja.”
Matti Taneli, Vartija
Sara Harju, Turun Sanomat
”Romaani pysäyttää ajan muutamiin tunteihin, mutta saa niihin mahtumaan suuria oivalluksia. […] Joitakin lauseita jää maistelemaan kuin runon säkeitä.”
”Hanna Meretoja esikoisromaani lennähti napakymppiin”
“Erityisen ansiokasta oli tapa, jolla kertoja sitoi romaanin tapahtumat korona-aikaan. Teos kertoo kuoleman kättelemästä ajasta, jossa elävät eivät enää kättele toisiaan, vaikka ovat kelpo rutistuksen tarpeessa. Elotulet on myös hyvin tyylikäs kaunokirja. Vaikea aihe pysyy koossa alusta loppuun, ja kerronta monenvärisine kuvineen on täsmällistä. Kerronta oli ansiokkaan havainnollista. Kuin olisi lukenut rintamaveteraanin kirjoittamaa sotakirjaa.”
Olavi Hiltunen, Satakunnan kansa
”Kirjallisuudentutkijan romaani pohtii sairautta ansiokkaasti ja monipuolisesti”
”Hienovaraisesti kuvattu draama”, josta rakentuu ”antoisien pohdiskelujen” kautta ”laaja ideakudelma”.
Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat
”Hanna Meretojan esikoisromaanissa rintasyöpädiagnoosi sysää naisen kolmanteen muodonmuutokseen”
”Elegisesti klassinen, kielellisesti ansiokas esikoisromaani”
Heidi Lakkala, Kaleva
”Vaiettuja tunteita elokuun yössä”
”Vakavan sairastumisen omakohtaisuus välittyy upeana sanoittamisena […] Asioita pohditaan syvästi ja monipuolisesti, muutakin kuin omaa henkilökohtaista hätää. Maailman hätä ilmastonmuutoksineen ja pandemioineen nousee teoksessa väkevästi esiin. Elotulien yössä nousee kuitenkin ilmoille myös toivo ja kiihkeä elämännälkä.”
Anna Ferrante, Anna 8/2022
Tiina Mahlamäki, Nostetaan teksti pöydälle
“Elotulet on yhdenillanromaani ystävien kokoontumisesta viettämään elokuun viimeistä iltaa. Se on sanataidetta, jossa yksilön kokemus laajenee kertomaan jotain yleismaailmallista ihmisenä olemisesta. […] Ylipäätään romaanissa näkyy vahvana Meretojan rakkaus kerrontaan, kirjallisuuteen ja filosofiaan. […] romaani osoittaa, että taide ei ole vain taidetta taiteen vuoksi vaan elintärkeä osa elämää. […]
Tärkeää, tärkeintä, teoksessa on sen vakava pyrkimys sanoittaa elämää äkillisesti ravisuttavaa eksistentiaalista kriisiä. […] Meretoja kirjoittaa tarkasti, vertauskuvia ja filosofian termistöä käyttäen, niitä tuntemuksia, joita voi kokea, kun elämän odotushorisontti kapenee yhtäkkiä […] Tällaisessa tilanteessa aistit terävöityvät niin ulkomaailman kuin sisäisen maailman suuntaan: Miltä tuntuu elää? Miltä tuntuu kuolla? […] Teksti on täynnä viisaita ja pohdittuja ajatuksia, jotka tekisi heti mieli kirjoittaa ylös. […] Tämä on rohkea romaani.”
”Pidin Meretojan tavasta kirjoittaa, teksti soljuu mukavasti ja henkilöiden ajatusmaailmaan on mukava uppoutua. Aihe on raskas, mutta nämä pohdinnat ovat tärkeitä. […] Minua tämä kepeän kirjallisuustieteellinen tyyli miellytti.”
Mikko Saari, Kirjavinkit
”Meretoja sanoittaa upeasti niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joita vakava sairastuminen ja elämän rajallisuuden kanssa kasvotusten joutuminen aiheuttaa.”
”Rakenne on taidokas ja moniäänisyys tuo syvyyttä kertomukseen. […] [M]ainittu rakenne ja äärimmäisen kaunis kieli vievät lukijan upeaan elokuun iltaan. […] Sairaudella ja sen herättämillä tunteilla on suuri rooli tässä esikoisromaanissa, mutta ne sekoittuvat laajojen aiheiden, kuten ilmastonmuutoksen, pandemian ja tahattoman lapsettomuuden kanssa. Kirja on täynnä viittauksia kirjallisuuteen, kirjailijoihin ja filosofeihin, siteeraukset istuvat teokseen onnistuneesti lisäten sitä moninaisuutta ja moniäänisyyttä, mitä jo henkilöiden puhe ja ajatukset muodostavat. Haikeana luovun tästä tšehovilaisesta tunnelmasta, jonka kirja loi. Pidin. Loistava esikoisromaani.”
“Romaanin kieli on kaunista ja runollista, saariston luonnolla on tärkeä rooli ja ilmastonmuutos nouseekin yhtenä teemana esiin. Monia lauseita tekee mieli jäädä makustelemaan, niin oivaltavia ne ovat.”
“Hanna Meretojan esikoisteos Elotulet (WSOY, 2022) oli minulle lukukokemus, joka vei itseen, ja nosti aaltojen kainalosta pintaan lapsuuden ja seikkailunvihreän meren, nuoruuden sinistyvän meren, sisämaahan muuttaneen aikuisen meri-ikävän ja fyysisen kaipuun sukeltaa tutkimattomaan, mutta myös riehakkuuden, kiihkon, alastomuuden sekä itsenäisyyden voiman maailman monien merien sylissä.[…] Meretojan kerronnassa meri avaa ihmisessä sen, mikä on kuin salaa vuosien saatossa lukittunut, ruostunut salpaansa.”
Jarna Pihlajamäki, Hyvinvointikirjoittaminen
“Kirjallisuustieteen professorin esikoisromaani käsittelee rakkautta, ystävyyttä, yhteyttä ja suhteita soljuvasti ja koskettavasti. Kun yksi porukasta sairastuu, saavat kaikki suhteet ympärillä uusia merkityksiä, valoja ja varjoja.”
Maaret Kallio, Avainapteekit 6/2022
”Tässä tarina intohimoisille kirjallisuusihmisille! […] Elotulet on todellista kirjavitamiinia pursuava runsaudensarvi lyyrisen kielen, metaforien, intertekstuaalisuuden, älyn, teorian ja hyvän tarinan muodossa. […] Kirjallisuus läpäisee teoksen, se on uutettu sinne niin upeasti, että nautin lähes fyysisesti. […] Tunteiden meren lisäksi Elotulien meren ja saaristoluonnon kuvaus on lumovoimaista, mutta siinä on pieniä viittauksia myös ilmastonmuutoshuolesta. Meri on ja pysyy. Ikiaikaiset aallot kuohuvat taustalla, jatkavat hengitystään vaikka Elea on kokenut äkkipysäyksen. Se on riipaisevaa, mutta samalla lohdullista, samoin kuin elotulet, jotka kantavat valoa, puhkaisevat pimeän. Elotulet oli romaani, jonka hankin itselleni heti sen kuunneltuani. Haluan palata näihin saaristomeren tunnelmiin, kirjallisuussukellukselle ja viisaisiin ajatuksiin.”
Pirkko Ilmanen, kirjavinkkari (bookstagram)
“Alusta asti teksti tempaa dramaattisin keinoin mukaansa. […] Hieno, moderni, koskettava romaani. Suosittelen!”
Kirjallisuusblogi Kolmas Huone
“Hanna Meretojan yhdenpäivänromaani on syvästi pohtiva ja laajasti intertekstuaalinen. […] Romaani on ajassa kiinni siten, että taustalla häilyy maailmanlaajuinen koronapandemia. Se ei vie kuitenkaan liikaa tilaa vaan on luonteva osa teoksen ajankuvaa. […] Se on painava ja täynnä viisaita ajatuksia, joita haluan kirjata muistiin ja joiden äärelle haluan palata. Elotulet on kaunis ja ajatuksia herättävä romaani.”
Kirjallisuusblogi Kirjakaapin kummitus
“Meretoja sanoittaa tavattoman hyvin ja todentuntuisesti syöpään sairastuneen Elean tunnot. […] Elotulet on kuulaasti ja sujuvasti kirjoitettu raskaasta aiheestaan huolimatta.”
Kirjallisuusblogi Kirja vieköön
”Hanna Meretojan esikoisromaani Elotulet on kirjallisuutta parhaimmillaan: se on kuin keskustelua hyvän ystävän kanssa. […] Minua ilahduttaa tapa, jolla Meretoja kommentoi kertomusten merkitystä, sitä, että sotkuista elämää voi kertoa jo tapahtumahetkellä.”
Haastatteluja:
- “Elämänhallinta on pelkkä illuusio” (Marianne Riiali, Helsingin Sanomat, 4.5.2021)
- ”Merkkivalot pimeässä: Professori Hanna Meretojan esikoisromaani syntyi hätätilojen keskellä” (Niina Holm, Suomen Kuvalehti 26.5.2022)
- Radio Helsinki (Laura Friman) 2022:
- “Turun yliopiston professori sai syöpädiagnoosin ja päätti käsitellä hädän kokemusta kirjoittamalla romaanin” (Tuomo Karhu, Turun Sanomat, 27.5.2022)
- “Hanna Meretoja ja kerronnallinen toimijuus” (Mikko Saari, Kirjavinkit, 17.7.2022)
- “Suru ei ole vain yksi tunne, se on kokonainen maailma – suremisen myötä voi avautua reitti yhteyteen muiden kanssa” (Kirkko ja kaupunki, 8.10.2022
- “Sairastuminen rintasyöpään sytytti Hanna Meretojassa voimakkaan elämän liekin ja syvensi ystävyyssuhteita. Syöpäpäiväkirja ja romaani nivoutuivat yhteen.” (Emmi Laukkanen, Kauneus ja Terveys, 30.6.2022)
- “Elämää ei voi hallita.” (Harri Puhakainen, Ilkka-Pohjalainen/Pointti, 2.11.2022)
- “Rintasyöpä pakotti hyväksymään, ettei kaikkea voi hallita.” (Annina Karhu, Turun Sanomat, 17.8.2021)
- Vaarallisimpia kertomuksia ovat sellaiset, jotka esiintyvät faktoina (Sonja Saarikoski, Image 24.9.2020)
Proudly powered by WordPress
Hanna Meretoja 